joskus pienikin asia voi olla hankalaa

Heipparallaa!

Elman kanssa lähettiin torstai iltana junalla kohti Karjaata. Mentiin siis samaan paikkaan missä oltiin hihs reissun aikana, meitä odotti perillä neljä ylisöpöä mäyräkoiraa. Kun päästiin Mustioon alettiin heti miten syömään iltapalaa, sillä kello oli lähempänä puolta yhtätoista. Hetki kukuttiin ja juteltiin Jaanan kanssa sekä temuttiin koirien kanssa. Sitten käytiinkin nukkumaan.

Perjantaina herättiin kymmenen maissa ja noustuamme kipitettiin aamupalalle, jonka jälkeen suuntasimme koirien kanssa lenkille. Sitten syötiin ruoaksi makaroonilaatikkoa ja nautittiin sitä mahan täydeltä. Illasta tehtiin temppuja koirien kanssa leikkien sekä aktiivipelin kanssa. Katseltiin myös telkkaria ja pikku hiljaa hiivittiin pehkuihin.

Lauantaina herättiin jo ennen seitsemään, sillä lähdettiin puoli kahdeksan jälkeen ajelemaan kohti Laakspohjan kartanon tallia. Tuntimme alkoi yhdeksältä ja heppoinamme toimi samat kuin viime kerrallakin, minulla Ville ja Elmalla Aleksi. Aluksi ravailtiin ja haettiin heppoja avuille. Ville oli vaikea ratsastaa pohkeen läpi, joten ratsastuskaan ei sujunut niin kuin odotin. Ville ei siis ottanut ulkopohjetta ollenkaan joka tietysti päästi Villen kiertelemään pääty-ympyrällä olevat kavaletit. Hetki tapeltiin,että niistä mennään yli. Tuli muuten kuuma! Sitten päästiinkin hyppäämään rataa. Esteiden korkeudet vaihtelivat 20-80cm. Ville oli muutenkin hyvin laiskalla päällä ja sitä joutui ajamaan vähän väliä eteen. Laukka ei kestänyt temmokkaana ja siksi puomitkin kolisivat vähän väliä. Olisihan tunti voinut paremminkin mennä! Asiaan saattoi myös vaikuttaa se, että minulla on ollut taukoa kelien takia, olen käynyt vain maastoilemassa Kustin kanssa. Käytiin myös vierailemassa Elman sukulaisten luona ja illalla pelailtiin afrikan tähteä.

Sunnuntaina lähdettiin puoli kymmenen maissa kohti helsinkiä, apassionataan. 

Ennen näytöstä syötiin hesburgerissa ja tavattiin Elman kanssa myös yhtä kesän leiriläistä. Tuulikin löydettiin paikanpäältä ja nopeasti rupateltiin hänenkin kanssaan. Sitten alkoikin näytös. Omasta mielestäni esityksen kohokohta oli vauhdikkaat ratsastajat, jotka tekivät kaiken maailman roikkumisia selässä. Jotkut hevoset näyttivät siltä, kuin ne eivät olisi halunneet esiintyä. Hevoset vetivät korvat luimussa.. en tiedä huomasitteko te, jotka olivat myös näytöksessä. Jokaisella on myös tietysti oma mielipide siitä nauttivatko vai eivätkö hevoset esiintymisestä. Näytöksen jälkeen meidät heitettiin autolla Helsingin päärautatieasemalle, johon veimme laukkumme säilöön. Sitten lähdettiin shoppailemaan. Ostin itselleni uudet farkut sekä punnitse ja säästä kaupasta suolattuja maisseja. Nam!

Shoppailun jälkeen napattiiin aseman hesestä pirtelöt ja smoothiet mukaan. Ja matka kohti kotia alkoi. Junassa keskusteltiin Tuulin kanssa, sillä sattumalta hän matkusti samassa junassa. Jäin itse Imatralla pois ja Elma jatkoi vielä Simpeleelle. Isäni haki minut asemalta ja kotona kävin suihkussa sekä söin iltapalan.

Aivan huikea pidennetty viikonloppu takana, KIITOS taas kerran Elma!

Loppuun vielä viime kertaisesta maastosta, goproolla kuvattu maastokooste. Kamera vähän valahti kun vauhtia tuli lisää, joten toivottavasti kelpaa!