29~Siitä pienestä asiasta

Muistan erään lumisen talviaamun, kun kaverini kanssa menimme sunnuntai aamuna varustamaan hevosia tunneille. Emme edes huomanneet mitään uutta. Vasta sitten kun olimme viimeisen tarhan kohdalla hakemassa muistaakseni Simbaa ja Topia. Huomasimme kaverini kanssa, että lautatarhassa seisoo jokin tuntematon hevonen loimi päällä. Päässämme pyöri vain näitä ajatuksia: "Minkäköhän rotuinen tuo on?" , "Minkäköhän niminen tuo on?" , " Onkohan tuo se yksi suomenpienhevonen?" & "Millainenkohan tuo on ratsastaessa?". Muistan vieläkin sen hetken kun katsoimme hevosta ja kuinka ohut talvikarva sillä tuolloin oli? Sanoin silloin tuosta tulee vielä minun lempparini.
Hevosella oli suuri merkki päässään ja se oli väriltään punarautias.

Otimme Simban ja Topin ja lähdimme kävelemään puomille päin, samalla ratsastuksen opettajakin oli pihalla joten päätin kysyä "Mikä tuo uusi hevonen on?".  Hanna(ratsastuksen opettaja) vastasi:  
"Se on tallin uusin asukas ja rodultaan se on Eestinhevonen." & " En ole muistanut siitä laittaa mitään tallin sivuille" .  

Päivä kun oli pulkassa veimme hevoset talliin, talutin uuden hevosen karsinaan, joka oli nimeltään Luka. Luka oli hieman jännitynyt kun talutin sitä kohti tallia. Silti ihastuin Lukaan jo siinä vaiheessa. Lukalla oli niin ohut talvikarva, joten laitoin sille oranssin fleeceloimen.

Sain jossain vaiheessa kuulla, että Luka on todella laiska ratsastaessa ja saattaa yhtäkkiä hypähtää sivuun tai juosta kentän toiseen päähän. Lukalla en tuohon mennessä ollut ratsastanut kertaakaan, joten en itse tiennyt siitä. Kerran tuntien jälkeen sainkin liikuttaa Lukan ja sehän liikkui ihan kivasti raipan kanssa, mutta silti se ei ollut oikein minun makuuni. Liikuttelin tuntien jälkeen Lukaa muutaman kerran ennen kuin sain sen keväällä estetunnille. Silloin toivoin Lukaa tunnille, koska halusin tietää millainen se on esteillä. Ja siis Lukahan oli todella laiska sinä tuntina ja ei oikein ymmärtänyt homman nimeä. Joten Luka ei silloinkaan sytyttänyt minua.

Tänä vuonna kun olin leirillä Luka vihdoin sytytti minut!
Leirin toisella tunnilla meillä oli maastoesteitä, juuri se tunti missä Luka minut sytytti.
Luka ei alussa oikein hypännyt, se vain hyytyi kohti esteitä. Sen kerran kun Lukaa raipalla lämäytin, että voitaisiinko me nyt oikeasti mennä ja hypätä. Luka päätti tehdä sen söpön pukin. Josta me molemmat sytyimme ja siitä lähti ihastumiseni Lukaan. Luka on sen tarhakavereista alin. Se on luonteeltaan sellainen ujo mamman mussukka.

Lukaa toivoin kummallekkin peltotunnille ja sain sitten Lukan kummallekkin.
Toisella tunnilla menimme ihan satulalla ja saimme ottaa laukkakisoja toisia vastaan. Otin kisan Topia ja Simbaa vastaan. Topin voitimme nippanappa! mutta Simban me hävisimme.
Sitten meillä oli myös ilmansatulaa pelto, johon halusin hyvä selkäisen ja tasaisen hevosen. Ja sehän oli tietenkin Luka. Päästelimme silloinkin aika kovaa pellolla <3

Tälläinen oli minun ja Lukan niin sanottu kipinän hetki.