Joulukalenteri luukku 10

Ossin ja minun tarina

Laitoin 2012 loppu vuodesta facebookin hevosten vuokraus ryhmään

 ilmoituksen missä etsin itselleni liikutushevosta tai ponia lähistöltä.

Loppujen lopuksi Ossin omistaja laittoi minulle viestiä shetlanninponista. Minä tietenkin kiinnoistuin ja kyselin enemmän ponista. Loppujen lopuksi tiesinkin ponin ennestään, sillä se oli samalla tallilla pikkuveljeni kummin hevosen kanssa. Ja silloin tällöin ratsastin ponilla jo silloin. Juteltiin Susanin kanssa enemmän ja sovittiin päivä milloin menen testaamaan Ossia.

Päiväksi sovittiin 15.10.2012.

Tässä kuvassa päivämäärä on väärin.

Menin sovittuna päivänä testaamaan Ossia ja Susan katsoi miten minulla ja Ossilla sujui. Ossi kulki osittain ilman kujeiluja, mutta kyllä se testailikin ihan tarpeeksi. Kerran löysin myös itseni Ossin kaulalta. 

Ossi ei nostanut laukkoja kun kulmista tai kun kääntyi keskihalkaisijalle. Ja sekin oli yleensä vastalaukka. Ossista tuli liikutusponini 15.10.2012.

Kerkesin liikuttaa Ossia noin kuukauden, kun Ossi sai toisenkin liikuttajan. Sovittiin päivät minä päivinä käydään. Itselläni taisi olla tiistai, torstai ja lauantai. Opetettiin Ossille väistöjä, avoja ja asetuksia. Pikku hiljaa lisättiin puomeja treeneihin ja siitä pikku hiljaa korotettiin esteiksi. Ossi oli hyvin epävarma esteillä ratsastajan kanssa, mutta irtona se hyppää todella hyvin.

Pikku hiljaa Ossi alkoi liikkumaan paremmin ja huomasi, että se on kehittynyt todella paljon.

Sillon kun Ossi liikkui tarpeeksi monta kertaa viikossa, poni ei temppuillut ratsastaessa juuri ollenkaan. Kun taas silloin kun poni oli seissyt pari päivää ponin selästä sai lentää useamman kerran.

Itse tipuin sen vähän yli vuoden aikana Ossilta sen 50 kertaa ellei enemmänkin. Ja lopetin Ossin ratsastamisen ihan siksi, että aloin olemaan liian pitkä Ossille niinkuin kuvista huomaa.

Kun lopetin Ossilla ratsastamisen kiinnostuin ajamisesta, sillä sain alkaa ajamaan Ossilla.

Ossi kulki kärrejen kanssa loistavasti, toisin kuin nyt! 

Tosin Ossilla ei oltu silloin ajettu pitkään pitkään aikaan, niin se saattoi olla innoissaan uudesta hommasta. Käytiin muutaman kerran viikossa aina ajolenkeillä pitkin metsäteitä.

       Niinkuin olette blogista huomannut, että Ossia olen liikutellut sen 3 vuotta! Aivan huikea muistella näitä vanhoja aikoja kun pystyin ponilla ratsastamaan. Tekisi vieläkin välillä mieli Ossin kujeilujen kimppuun. 

Nykyään puuhaillen Ossin kanssa maastakäsin tai silloin tällöin kärritellään.

Tällä hetkellä ollaan Ossin kanssa innostuttu ohjasajamisesta.